Mitä on tullut tehtyä tässä elämässä?

Pistä rasti sulkujen väliin, jos olet ...

[x] Hypännyt vieraan auton kyytiin
[x] Hukannut ainoat avaimet
[] Pessyt hiukset sadevesiämpärissä
[x] Kävellyt kenkäni pilalle
[] Juonut miehen pöydän alle
[x] Väsyttänyt loput  puheillani
[x] Lähtenyt, kun olisi pitänyti jäädä
[x] Jäänyt, kun olisi pitänyt lähteä

[] Rakastanut kerran tyttöä
[x] Herännyt oudosta asunnosta
[x] Valehdellut nimeni ja ammattini
[x] Pessyt numeron kämmenselästä

[x] Istunut jalkakäytävällä
[x] Muistamatta mistä olen tulossa
[x] Ja tietämättä minne olen menossa
[x] Lähtenyt lentokentälle

[] Ajanut vieraaseen satamaan
[x] Hukannut puhelimen rantaveteen
[] Joutunut ikuiseen katveeseen

[] Pudonnut kalliolta
[] Löytynyt elävänä ja saanut käden kipsiin
[] Saanut sairaalaan kukkia,
[x] Joita en ole kumminkaan enää näkemässä

[] Kiusannut vierasta lasta
[] Varastanut lompakon
[] Saanut sähköiskun pistorasiasta
[x] Lyönyt kerran kunnolla

Tämä on näitä vanhoja, nopeita quiz:ja, joita julkaistiin joskus kauan sitten usein irc-gallerian päiväkirjoissa. Tämä quiz tosin on saanut inspiraation tästä.
P.s En muuten ole koskaan omistanut käyttäjätunnusta irc-galleriassa.

Think about it

Taivaanrannanmaalari

Alussa oli inspiraatio, sivellin ja tyttö.

 Sen pituinen se. Toistaiseksi.
P.s Kreikkalainen jogurtti hunajalla on älyttömän herkullista ja lihottavaa.

You teach me, and I teach you

''Ei, tuolla, kuuletko?''
''Kyllä kuulen. Kuin jyrisevä juna, kuin hurja helikopteri, se pitää aikamoista ääntä.''
''Sanos muuta. Silti välillä se kuulostaa vain sulan suhinalta. Mitättömältä sellaiselta.''

''Miltäköhän se maistuu?''
''Itse maistaisin varmaan mansikkahillolla ja kermavaahdolla kuorrutetun mummon pannukakun.''
''Itselleni se varmaan puolestaan toisi mieleen kellertävän currywurstin ranskalaisten kera.''

''Onpas se näyttävä. Kuin monikirjavainen riikinkukko tai sateenkaari.''
''Kirjava? Minä näen vain mustavalkoista lumisadetta.''

''Ooh, sehän tuntuu hyvältä. Kuin lämmin ja kihelmöivä henkäisy herkässä paikassa iholla.''
'' Oi kyllä, toisinaan se on kuin pistävä piikki, joka sattuu aivan helvetisti.''

'' Ynh, mutta tuo haju. Kuin haistaisin rikkiä, tai mätiä kananmunia koirien kera.''
'' Ihanko totta? Miten voit haistaa tuollaista, kun itse suorastaan rakastan tätä tuoksua. Se on kuin vastaleikattu nurmikko tai upouusi auto.''
''Outoa.''


Meitähän on kaksi, kammottavaksi.
Molemmat kokevat saman asian, eri tavoin vain.
Suotta siis tapella siitä, mikä on oikein, mikä väärin.
Opetetaan toinen toista näkemään se monin eri tavoin.
Wut? Minkä asian?

Elämän. 

P.s. tarkoitus ei ole kuulostaa kaksimieliseltä, vaikkakin sananvalinnat saattavat vihjaista siihen suuntaan.
Noin, nyt ajattelit sen kaksimielisesti. 

Sykkivää syksyä

Linkki!

Oon aivan fiiliksissä kun syksy tulee jälleen kerran tänne. Ensinnäkin puiden lehdet näyttävät röyhkeän räiskyvät värinsä, kun ne imevät viherhiukkasensa takaisin sisuksiinsa. Toiseksi, pimenevät illat. Viilenevät illat. Saan jälleen kerran etsiä kaikenmaailman tuoksukynttilät ja teekokoelmat esiin lämmikkeeksi. Sekä on jälleen mahdollisuus käpertyä kerroksittaiseen asukokonaisuuteen mm. kaksi villatakkia, mekko ja paksut sukkahousut. Oi ihanuutta ja autuutta.

Jotenkin hassua toisaalta, kun syksyyn yleensä liitetään uuden alkua. Eihän silloin mitään uutta synny, silloin lähinnä vain valmistautumaan pitkään ja kylmään koitokseen. Kevät ennemminkin on se uuden alku, kun tyhjälle, paljaalle maalle luonnon vihreys ja vehreys syntyy uudelleen.
Ehkä se uuden aloittaminen johtunee siitä, että syksyisin aloitetaan uusi kouluvuosi, jolloin harrastukset ja erilaiset kurssit aloittavat toimintansa jälleen uudelleen. Tv:ssäkin käyntiin pyörähtää uusi liuta sarjoja.

Enivei. Eksyin tuossa eräs päivä ikuistamaan syksyä muistikortille.
Se on asia, jota jaksaa kuvailla vuodesta toiseen.

Ethän vie kuviani, kiitos!

Coz you're alive, cradled in love

Hän hymyilee ja vitsailee,

itseksensä laulelee.

Huumoriaan eteenpäin jakelee

ja iloista naamaa esittelee.

Mutta tiukan paikan edessä,

ujous ja vaitonaisuus puskee päälle.

Itsevarmuuden pois mennessä,

silmistä näkee kun epätietoisuus iskee ylle.

''En tiedä,

   en tiedä.

Olen vain tässä, 

   hetken elämässä.

Intohimoani seuraten 

sekä halujani kuunnellen.''

Ja ajattelen:

''Vaikken sinua tunne melkein ollenkaan,

silti täysin samanlaisia tässä ollaan.''

Hymähdän.

Note-to-myself: 

Kun sitten joskus olen vanhempi, 

aion analysoida ja tulkita runoni. 

Kirjoittaa edes yhden,

60 pisteen esseen. 

Päivän ajatus

kuva

Tässä elämä on, oma kallis ja tarpeeton

Ostin tuossa tiistaina itselleni hatun. Sellaisen mustan huopahatun. Olen aivan ihastunut siihen, eikä se haittaa, vaikka se onkin inan verran liian iso päähäni.
Täytyy siis kasvattaa aivokapasiteettia, jolloin aivoni turpoavat ja hattu sopisi päähän mainiosti.
Eiköst se niin mene?

Tiesin muuten tämän päivän koittavan. Olen jälleen jäänyt paitsi jostain ''normaalin elämän kulusta''.
Ensimäinen hetki oli kun oma ikäluokkani valssasi Wanhojen tansseja, minun seikkailessa Berliinissä.
Nyt puolestaan vuotta nuoremmat (joiden kanssa vietin aikaa lukiossa) aloittelevat opiskelijapippaloissa ja huokailevat seuraavan päivän luentoja. Itse puolestani tänään heittelin maitolaatikoita esille asiakkaille ja kiusoittelin lihatiskin myyjää hänen väsyneestä ilmeestä.

Niin, elämähän on valintoja täynnä. Silti jotenkin koen olevani vajaa ihminen, kun en kulje tuota kultaista keskitietä: opiskele nopeasti, valmistu nuorena, hommaa lapset ajoissa, tee työtä ahkerasti ja lopuksi nauti eläkepäivistä. Jotenkin joudun aina selittelemään omia valintojani, mitä milloinkin olen keksinyt/päättänyt. Ja aivan kuin kukaan ei oikein ymmärrä, olenhan ollut tunnollinen ja hyvä koulussa, miksi ihmeessä en sitten päässytkään minnekään. Noh, siinä nyt oli pari muuttujaa.

Toisaalta olen usein kokenut tuon kultaisen keskitien tylsäksi. Sellaiseksi, joka ei ole mun juttu.
Nuorena yläkoulu-ikäisenä halusin olla jotain. En tosin tiennyt mitä, mutta jollain tavalla erityinen, ehkä jopa erikoinen. Ihailin silloin ystävääni, jonka tyyli ja ajatusmaailma vahvistui omannäköisekseen ysillä. Itselläni kun tuo tyyli on vieläkin hukassa ja ajatukset lentävät ties missä. Keskitie myös vaikuttaa jotenkin liian helpolta, liian raameissa olevaa. Niin kuin kuvakin muuttuu mielenkiintoisemmaksi (kun sitä vähän muokkaa sitä raamien ulkopuolelle), elämäkin vaikuttaa jännemmältä kun tekee joitain asioita toisin. Joskus sellainen muokkaus näyttää jopa uskomattoman nerokkaalta, kunhan sen vain tekee huolella.

En nyt siis sano, että kultainen keskitie olisi huono. En suinkaan, sehän on oikeasti oikein toimiva.
Joillekin se toisaalta ei vain sovi. En nyt itsekään sano olevani kovinkin erityinen tapaus, siltä se vain tällä hetkellä tuntuu, kun ystäväni puhuvat pikku-lauantaista sekä makaronipussin hinnasta.
Hassua, että nyt ollaan siinä kohtaa elämässä.

Tässä mä nyt sitten jälleen selittelen syytä miksi vietän välivuotta.
Ehkä se alkaa olla jo pinttynyt tapa.

Kuva

Sillä rakkaus ei asu täällä enää

(Pahoittelen noita kliseisiä kappaleotsikoita, luovuus ei vaan jaksa tuossa kohtaa kukoistaa)

Rakkaus.

Tuo kaiken voittava, rakentava ja parantaja. Sitä me janoamme, sitä me tarvitsemme.

Ilman sitä meitä ei olisi. Tai noh, ehkä olisi, mutta silloin menneisyytemme ei olisi niin hehkeä, kuin olisimme olleet lapsia rakastavassa perheessä.

Itse olen saanut kokea tuon rakkaudesta suurimman kerran elämässäni. Ei. En puhu äidillisestä rakkaudesta (se tulkoon myöhemmin) tai kaveritoveruudesta. Puhun siitä hetkestä kun rakastuu toiseen ihmiseen. 

Rakastuu toisen ihmisen vikoihin ja ryppyihin, intohimoihin ja valoisiin puoliin. 

Puhun siitä taianomaisesta rakkaudesta, joka on uutta, ihanaa ja kutkuttavaa.

Se on hurmaava tunne. 

Sen jälkeen on ollut vain rakkautta yhdessä-olo-ajatusta kohtaan. Ei niinkään itse henkilöä ja hänen mieltään. Se on surullista, tunnen usein itseni sen takia hyvin murheelliseksi. Nuo mahdolliset henkilöt, joita kohtaan olen langennut ihastuttavasti, ovat oikeasti hyviä tyyppejä ja oivia ehdokkaita. Silti en vain pysty kertomaan heille tunteistani. Löydän aina jonkun vian, joka hiertäisi liikaa suhdettamme. Järkyttävää, sillä rakkaudenhan pitäis juuri antaa voimia ymmärtää ihmisten vikoja ja outoja tottumuksia ja hyväksyä ne.

Pahinta on se, että olen törmännyt muutamaan ehdokkaaseen, jotka puolestaan olisivat tarjonneet minulle lämpöä. En ole niitäkään hyväksynyt. Vika löytyy jälleen siinä, että on olemassa jokin asia joka hiertäisi. En siis antanut edes mahdollisuutta heille. 
Toisinaan pohdin, teinkö oikein? 
Sinänsä joo tein oikein, koska se oli toisen hyväksikäyttöä, mentaalisella tasolla. Mutta toisaalta kyllästyykö kohtalo kohta minuun, koska hylkään kaikki hänen ehdotuksensa. Toteaa vain, että ''ei sitten, jos et halua''. Sitten jään elämään yksin. Ja eihän siinä mitään, yksinolo on mahtavaa. Itsenäinen nainen, joka hoitaa kaiken ja pärjää. Hurraa.

Ehkä elän vain siinä toivossa, missä hyvinkin moni nuori naikkonen elää. Siinä toivossa, että jonain kirkkaana päivänä tuo Unelmien Adonis saapuu valkoisella ratsullaan noutamaan meitä ylös pilvilinnoihin. Hän saapuu pelastamaan meidät sinkkuuden pahasta maailmasta. Ja elämme elämämme onnellisena loppuun saakka.

Tai ehkä olen vain pelokas rakastumaan. Pelokas antautumaan toiselle täysin. Pelokas olemaan oma itsensä toisen edessä, pelokas saamaan heikko numero astekoilta 4-10. Pelokas epäonnistumaan ja sitä kautta, tulemaan jätetyksi ja säälittäväksi.

Ja jos vaikka joskus satunkin kunnolla rakastumaan uudelleen, tulen stressaamaan. Että entä jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Entä jos en riitä? Entä jos olen epäymmärrettävä?

Miksi juuri minuun rakastuit? Miten minä voin muka olla parempi kuin tuo toinen?

Niin. Entäpä jos syy onkin horoskoopissa. Niitähän me naikkoset tykätään kattella ja vertailla omaan elämään. 

Silti. Jotenkin jaksan uskoa, että kyllä minullekin on varattu se the Other Half. Jossain tuolla se huitelee, minun vain täytyy odottaa rauhassa ja sen ilmestyessä näköpiiriin, napata se omiin kätösiini.

Syliini pieneen ja hoivaavaan.

But how long are we willing to wait? 

Niin, kuinka kauan.

Kuvat löytyvät netistä ja Imgfave.com-sivustolta