You teach me, and I teach you

''Ei, tuolla, kuuletko?''
''Kyllä kuulen. Kuin jyrisevä juna, kuin hurja helikopteri, se pitää aikamoista ääntä.''
''Sanos muuta. Silti välillä se kuulostaa vain sulan suhinalta. Mitättömältä sellaiselta.''

''Miltäköhän se maistuu?''
''Itse maistaisin varmaan mansikkahillolla ja kermavaahdolla kuorrutetun mummon pannukakun.''
''Itselleni se varmaan puolestaan toisi mieleen kellertävän currywurstin ranskalaisten kera.''

''Onpas se näyttävä. Kuin monikirjavainen riikinkukko tai sateenkaari.''
''Kirjava? Minä näen vain mustavalkoista lumisadetta.''

''Ooh, sehän tuntuu hyvältä. Kuin lämmin ja kihelmöivä henkäisy herkässä paikassa iholla.''
'' Oi kyllä, toisinaan se on kuin pistävä piikki, joka sattuu aivan helvetisti.''

'' Ynh, mutta tuo haju. Kuin haistaisin rikkiä, tai mätiä kananmunia koirien kera.''
'' Ihanko totta? Miten voit haistaa tuollaista, kun itse suorastaan rakastan tätä tuoksua. Se on kuin vastaleikattu nurmikko tai upouusi auto.''
''Outoa.''


Meitähän on kaksi, kammottavaksi.
Molemmat kokevat saman asian, eri tavoin vain.
Suotta siis tapella siitä, mikä on oikein, mikä väärin.
Opetetaan toinen toista näkemään se monin eri tavoin.
Wut? Minkä asian?

Elämän. 

P.s. tarkoitus ei ole kuulostaa kaksimieliseltä, vaikkakin sananvalinnat saattavat vihjaista siihen suuntaan.
Noin, nyt ajattelit sen kaksimielisesti.