-->

.

.

6.7.2015

Anna minulle jokapäiväinen taisteluni

katseen kaihoisan viimeisen,
loin sinisiin silmiis sun.
Ja pois nyt otan askeleen,
tajutakseni et polkusi eroaa polusta mun.

Ja aina kun mustan laatikkoni avaan,
näen siellä mietintöjä mustia.
Mutta siellä täällä sinä aiheenani,
löydän valkoisia pilkahduksia.

Tämän hetken päätöstäni,
kertomatta jättämisestä,
tulen sen katumuksissani,
näkemään merkkinä elämästä.

Olet mustelma polven alapuolella.
Olet haava rystysissäni.
Olet arastava vivahde pään yläpuolella.
Olet ansa sydämmessäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti